Vanha retro sohva kaiversi mielessä jo pidemmän aikaa. Mummulan vintillä se on vuosikaudet maannut.
Kissa vaan oli päässyt tekemään siihen muutaman (sata) kynnenjälkeä.
Kissa vaan oli päässyt tekemään siihen muutaman (sata) kynnenjälkeä.
Eihän siinä muu auttanut kun hankkiutua vanhoista huonekaluista eroon ja tuottaa uudet tilalle.
Netistä yritin keksiä kuumeisesti apua keinonahan korjaamiseen, mutta eipä tullut tuloksia.
Kyllähän sohvan malli on hieno, että menisi uudelleen verhoiltunakin, mutta se on viimeinen vaihtoehto. Pinnan "tikkaukset" tekee niin paljon koko sohvan olemuksesta, että olisi harmi ne peittää.
Nopea silitys pienellä teholla tasoitti jäljet, niin ettei raapinut pahasti, mutta käytössä ei olisi riittänyt.
Sitten kokeilin vähän lujempaa lämpöä ja sulihan se.
Jäljet suli kiinni ihan nätisti. Välissä oli tietysti leivinpaperi, ettei rauta mennyt piloille.
Nyt sohva on paikallaan Rekon huoneessa ja se on oikein hyvä. Reko tykkää leikkiä siinä ja minä tykkään, jos jotain kaatuu se on helppo pyyhkäistä pois.
Hätätapauksessa tästä saa varavuoteenkin kun on levitettävä. Ja hyvä se on istua.
Sohvalla on vielä täydellisesti tyyliin sopivat tyynyt Metsovaaran Niili kankaasta. Sohva ja kangas ovat ilmeisesti molemmat 60-luvulta. Jostakin ne tyynyliinatkin on tänne kulkeutunut. Eipä huoneessa muutakaan uutta löydy, melkein kaikki on kierrätettyä jotakin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti