Lamppu olohuoneeseen

Syksyn tullen alkoi ruma halogeenispotti kiskovalo ärsyttämään silmää olohuoneessa. Jotenkin sitä kaipaa lämpöä ja isossa olohuoneessa katossa kiinni oleva valaisin näytti kolkolta. 

Muuton yhteydessä jo isä toi tällaisen valon meille. Se on mannut laatikossa ja en uskonut sille käyttöä löytyvän. Mutta sitten yhtäkkiä se idea iski. 

Valoja oli alunperin lampussa 5, kaikki olivat eri korkeuksilla keskenään. Lampun puuosat oli lakattu ja puun väri hieman kellastunut. 

Lamppuja oli ideaan liikaa ja otin niitä pari pois, myös puuosat sai valkoista väriä pintaan.

Kokeilin ensin virkata palloa Mini-paperista, mutta siinä olisi mennyt iäisyys. Ja kun mieskin sanoi, että meille ei tuollaisia mummopitsejä tule, niin ei voinut muuta kuin siirtyä toiseen ideaan. 

Nämä pallot on nyt sitten Paperiinipalloja, niiden tekemiseen ei mennyt yhtä iltaakaan. Eli hyvin nopeita. 

Liimaaminen vaan meinasi olla ongelmana. Ei muuten, mutta laitoin ensimmäisellä kerralla liian vähän liimaa. 

Otin jo yhdestä ilmapallonkin pois seuraavana päivänä ja totesin, että uusintaliimaus on pakko tehdä. No onnistui se sitten jo toisella kerralla. 

Pallojen alapuolelle jätin lampun kuvun mentävän aukon, pystyy sitten lamppuakin vaihtamaan tarpeen tullen.

Asennus homma meni aika nopeasti illassa, kun oli hyvä lampun pohja tuunattavana. 

Nyt on olohuoneessa tunnelmallisempi istuskella ja saa syksy vihmoa rauhassa.

Virsut

Minua on pitkään kiinnostanut tehdä virsut huopakankaasta.
Ohjetta vaan en ole löytänyt mistään. Onneksi päädyin menemään meidän omaan pikku kirjastoomme ja sieltä löytyikin 2 tuohityö kirjaa. Toisessa näytti olevan jonkinlainen ohje tuohivirsuun, niin sen otin. Kirja oli Miten tehdään tuohitöitä -Sven E. Lindqvist. 
Luin jonkin verran tekstiä, mutta jotenkin se meni ihan yli hilseen. Kuvista sitten loppuen lopuksi päättelin mitä pitäisi tehdä. Eli saattoi mennä väärin tai oikein, vaikea sanoa. 
Ensimmäisen version väkersin paperista. Siinä alkoi vähän hahmottamaan ideaa.

Seuraava versio olikin pojan jalan kokoinen (22). Materiaalina merinovillainen Huopakangas. Sisämittana käytin paksua kengän pohjallista, muuten olisi tullut kyllä aika erikokoiset tossut. 
Muutaman kerran kun tein ja purin, niin tuli aika hyvät. Korkeutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta materiaali loppui kesken.
Soirojen päitä on käännetty takaisin päin, mitä nyt riitti ja ompelin päätöspäihin muutamia pistoja ompelulangalla, jotta pysyisi kuosissa. Yritin kyllä saada ompeleet piiloon, mutta jonkin verran soirot siirtyilevät ja joku tuli näkyviin.
Lopuksi kun en luottanut koossa pysymiseen kirjoin reunoille tähtiä. Pohjaan leikkasin pohjallisen avulla sopivat pohjat, joihin laitoin sukkiin tarkoitettua liukuestettä. Pohjalliset ompelin ihan tikkipistoin kiinni tossuun.

Tossut on tarkoitettu siis ihan käyttöön. Ja ihan kevyttä se käyttö ei olekaan meidän herran tuntien. Toivottavasti kestävät, ainakin aika hyvin tuntuu jalassa pysyvän ja liukuesteet toimivan.

Maalihylly

Tällaisen hyllyn nyt sitten väsäsin miehen kynäruisku ja figu maaleille autotalliin. Aineet oli jo hetken odottamassa ideaa ja tekijää, mutta nyt löyty.

Hyllyn koko on 53 x 50 cm.
Hyllylevyt on 3 cm leveää ja reunalaudat 7 cm leveää lautaa. Ne oli valmiiksi 100 cm pätkissä, joten sekin määritti kokoa jonkin verran.

Hyllyn kannakkeet tein kuviosahalla. Hyllyt ei mene ihan takaseinään asti. Paitsi alimmainen, joka oli erilaisille purkeille.
Kannakkeiden sivuilla on vielä laudat tukemassa hyllyä ja pitämässä ne sivusuunnassa paikoillaan.


Takaseinä on kovalevyä, jonka päälle laitoin tapetin jämäpalan koristeeksi.

Muuten olisin ihan tyytyväinen, mutta kun en heti tajunnut porata reikiä ruuveille, niin meinasi puut vähän halkeilla. Täytyy varmaan jotkut kulma raudat/ koristeet hakea, että olisi hyvä.
Painoa maaleista ei sinänsä tule, että varmaan kestäisi noinkin.

Tekiessä tuli sellainen idea, että omaan työhuoneeseen tekisin ompelulangoille tällaisen. Voisi tulla siistempikin, kun harjoituskappale on jo kokeiltu.

Nojatuolit

Tässä nämä nojatuolit, jotka sohvan kanssa saapuivat.

Istuinosat oli säästynyt kissalta ja muultakin aika hyvin.
Toisesta tuolista oli toinen käsinoja irti ja ruuveista puuttui mutterit. Takalevyn koriste naulat oli myös hukkunut tästä.
Isältä onneksi löytyi tarpeeksi vanhan mallisia muttereita, ettei tarvinnut pidempää lähteä hakemaan. Muut osat oli tallessa.

Käsinojien päät oli niin revitty, että niitä en edes ajatellut korjaavani.

Käsinojien irrottamiseksi piti takalevy irottaa tuolista. Sen alla oli 1 kolmesta mutterista ja pitkä rivi niittejä.

Tein kaavan käsinojasta. Mikä oli harvinaisen helppoa, melkein suora kappale kun on kyseessä.
Hain verhoiluun vahvaa harmaata puuvillakangasta. Minkä muistin viimetipassa jopa kutistaa.
Ommella tarvitsi vain tuo (revitty) pieni etukappale, muuten päällisen sai nitoa runkoon kiinni.
Eteen lisäsin vanua jonkin verran, ettei revennyt kangas tunnu uuden läpi.

Kun kangas oli käsinojassa kiinni, niin käsinoja paikoilleen tuoliin. Mutterit kireälle. Käsinojan kangas niiteillä kiinni vielä takalevyn alle ja takalevy kiinni. Verhoilu taisi kestää vajaan tunnin.

Istuinosalle en tehnyt muuta kuin käsittelyn nahan hoito aineella. Niihinkin voisi vähän silitystä koittaa, mutta en nähnyt pakolliseksi asiaksi. Kynnenjälkiä on kuitenkin suhteellisen vähän.

Tuolit ovat hyvät hyvät istua ja miellyttävät silmää (ainakin omaa). Näillä mennään taas hetki.

Sohvan uusi elämä

Vanha retro sohva kaiversi mielessä jo pidemmän aikaa. Mummulan vintillä se on vuosikaudet maannut.

Kissa vaan oli päässyt tekemään siihen muutaman (sata) kynnenjälkeä.

Jokin aika sitten pääsin vihdoin vintille asti katsomaan sohvan kuntoa. Muutamia jälkiä siinä kyllä oli, mutta oli se vaan niin hieno. Plussana sarjaan löytyi vielä nojatuolitkin. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Eihän siinä muu auttanut kun hankkiutua vanhoista huonekaluista eroon ja tuottaa uudet tilalle.

Netistä yritin keksiä kuumeisesti apua keinonahan korjaamiseen, mutta eipä tullut tuloksia.

Kyllähän sohvan malli on hieno, että menisi uudelleen verhoiltunakin, mutta se on viimeinen vaihtoehto. Pinnan "tikkaukset" tekee niin paljon koko sohvan olemuksesta, että olisi harmi ne peittää.

Töissä lyötiin viisaat päät yhteen ja päädyttiin niinkin erikoiseen ratkaisuun, kuin silittäminen. Sitähän piti heti kokeilla. Tietysti ensin näkymättömään paikkaan, jos vaikka olisi reiän sulattanut.

Nopea silitys pienellä teholla tasoitti jäljet, niin ettei raapinut pahasti, mutta käytössä ei olisi riittänyt.
Sitten kokeilin vähän lujempaa lämpöä ja sulihan se.

Jäljet suli kiinni ihan nätisti. Välissä oli tietysti leivinpaperi, ettei rauta mennyt piloille.
Muutaman tunnin jälkeen sohva oli silitelty (melko) sileäksi. Sulatettuihin kohtiin jäi mattamaisempi pinta kuin muihin kohtiin, joten pienimpiä jälkiä en viitsinyt korjata. Ja saahan se ikä ja elämä näkyä tällaisessa. Pintaan laitoin vielä nahan suoja-aineen, jota kiillottelin vähän enemmän silitetyiltä kohdilta.

Nyt sohva on paikallaan Rekon huoneessa ja se on oikein hyvä. Reko tykkää leikkiä siinä ja minä tykkään, jos jotain kaatuu se on helppo pyyhkäistä pois.

Hätätapauksessa tästä saa varavuoteenkin kun on levitettävä. Ja hyvä se on istua.

Sohvalla on vielä täydellisesti tyyliin sopivat tyynyt Metsovaaran Niili kankaasta. Sohva ja kangas ovat ilmeisesti molemmat 60-luvulta. Jostakin ne tyynyliinatkin on tänne kulkeutunut. Eipä huoneessa muutakaan uutta löydy, melkein kaikki on kierrätettyä jotakin kautta.

Terassin pöytä

Niin se kesä vierähti, piti saada terassi jo alkukesästä tehtyä, mutta heinäkuun viimeisille päiville meni. Eikä riittänyt ihan oma aika enään tekemiseenkään.
Nyt on onneksi hieno terassi.

Oltiin vaan niin myöhässä, ettei enää haluttuja kalusteita saatu.
Onhan se idea pöydästä jo pidemmän aikaa pyöriny mielessä, mutta nyt tuli hyvä hetki toteuttaa.
Tästä otin vähän ideaa ja ohjetta hommaan. Pinterestistä tuli kerättyä muutama muukin idea samalla, kun tätä etsi.

Sattui löytymään vielä 3 vanhaa harmaata lavaa, ettei liian hyväkuntoiselta näytä.

Lavojen purkaminen oli ehdottomasti raskain työ tässä. Naulat oli ruosteisia pitkiä ja niitä oli paljon purettavana.

Ensin tein kehikon 160 x 80 cm, ihan uudesta puusta, että sain jotain yhtenäistä pitämään homman kasassa.

Sitten tukipuut pitämään kehikko suorassa ja näihin sai kiinnitettyä päällylautojen saumat. Lavoista irretotetut laudat oli 100-120 cm pitkiä. Niiden mitoitukseksella laitoin tukipuut.

Sitten vaan lautojen asettelu päälle ja ruuveilla kiinni tukipuihin. Väliä laudoissa on vajaa sentti. Sahasin ylimääräisiä päitä vasta lopuksi pois.

Pinta kun oli tehty, niin reunoille vielä kehyspuut peittämään ensimmäistä kehikkoa ja lautojen päitä.

Kokoamiseen meni päivä, lavojen purkamiseen kaksi. Melkein siis viikonlopun homma.

Jaloiksi en oikein halunnut puuta, koska sen olisi pitänyt olla aika massiivinen ollakseen hyvä. Ikealta löytyi metalliset pukkijalat. Toivottavasti kestävät käytössä, vaikka ovat sisälle tarkoitettu.

Pöydän pinnasta hioin pahimmat tikut pois, mutta pinta on vielä rouhea. Täytyy vielä joku pintakäsittely keksiä, että ei ole yhden kesän ihme tämä. Se tulee olemaan jotain läpikuultavaa, jotta puun hieno väri näkyy. Talveksi täytyy kalusteet siirtää autotalliin, mutta onneksi kannen saa pystyyn seinän viereen, eikä vie paljon tilaa.
Penkit on valittu myös säilytystä silmälläpitäen. Ne on harmaata polyrottinkia, kevyet ja pinottavat.

Tarpeet työntekoon:
- vasara x2
- saha
- ruuveja
- 3 lavaa
- (uutta) lautaa (160 x 3 cm ja 80 x 3 cm) x2
- kulmatukia
- sorkkarauta olis ollu ihan kiva :) olisi tuon toisen vasaran korvannu.

Hääkortti

Kesän suunnitelmiin mahtui myös yhdet häät. Lahja toive oli se perinteinen, ei tavaraa. Ajattelin sitten, että kortti saisi olla hienompi.

Onneksi on korttiasiantuntija naapurina. Hetken pohdittiin ja katseltiin molempien paperivarastoja, niin idea alkoi syntyä.

On se niin hienoa kun sai sillä hienolla pyöritettävällä leikkurilla tehdä kiekurat ja muut kuviot. Tai no, katselin sujuvasti sivusta, kun ammattilainen toimi.
Ei tarvinnut saksia ja kirurginveistä kaivaa ollenkaan esiin.

Tuli kiekuraa, timanttia, perhosta ja ylempänä olevaa sydäntä. Tekstikin on leimasimesta peräisin. Nimet sentään kirjoitin sisälle.

Itse olin ainakin todella tyytyväinen lopputulokseen. En olisi näin hienoa saanut omista värkeistä väsättyä.

Ei minusta vieläkään korttien väsääjää saa, mutta nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla tätäkin.

Tervetuloa

Sain valmiiksi lisää taikataikina juttuja, aikaisempien pyyhemerkkien lisäksi. Kirjaimet tein samaan aikaaan, mutta viimeistely on vienyt vähän aikaa.

Alas tarkoitettu suora pätkä vääntyi uunissa käyttökelvottomaksi, mutta onneksi se ei ollut tärkeä.
Maalaus on samanlainen kuin pyyhemerkeissä.

Tein kirjaimille reiät lavasta otettuun laudan pätkään pienellä poran terällä. Kiinnitys on tummalla rautalangalla, jonka päät kiersin korupihdeillä.
Yhtä kirjainta painoin liikaa kiinnittäessä ja se napsahti poikki, mutta sain sen liimalla kuntoon. Eli kannattaa olla helläkätinen jatkossa näiden kanssa. Lakkasin kokonaisuutena työn, vähän se kellastutti lautaa, mutta kovetti myös sopivasti kirjaimia.

Sitten olisi vielä tuo wc kyltti tekemättä. En ole vielä päättänyt tuleeko siihen alusta, vai yritänkö saada nämä oveen kiinni tällaisenaan. Siitä sitten myöhemmin.

Kevättä pihalle

Pihassa alkaa näkymään maa jo joissain kohdin ja aurinko lämmittää päivisin ihanasti. Sisällä huomaa ikkunoiden likaisuuden ja pihalla kaipaa katsottavaa soran, kuran ja jään lisäksi.
Niimpä hain kauppareissulla ojan pielestä muutaman oksan.

Maljakkoa tai muuta kaunista astiaa en löytänyt, niin laitoin oksat kastelukannuun.
Päälle rouheaa pellavakangasta ja rusetti.
Oksien päälle vielä kiedoin Ruusunauhan, joita hääkoristeluista on minulle jäänyt.

Nyt on jotain piristävää katsottavaaa ovenpielessä itselle ja vieraille. Katsotaan kauanko menee, että jotain vihreää puhkeaa oksiinkin.

Takin tuunaus

Vanha villakangas takkini on ollut pitkään tuunaus listalla. Nyt sain vihdoin sen tehtyä.

Takki oli hieman liian iso hartioista ja hihat oli hitusen liian pitkät. Tiesin jo ostaessa nämä asiat, mutta pienempi takki kiristi liikaa käsivarsista. Niinkuin tekee monet venymättömät yläosat.

Takki on kuitenkin palvellut jo vuosia ja raskaus aikana se oli oikein hyvä, kun mahakin mahtui mukaan.

Kuluminen näkyy kankaan nyppyyntymisenä, ei paljon muuna. Netistä joskus näin vinkin poistaa nypyt partahöylällä ja kokeilin sitä sitten tähän. Kangas on aika tiivistä ja homma toimi aika hyvin. Sain kaikki nypyt pois ja takki näyttää aikas uudelta taas.

Kirjonnat tein Kirjo-pirkalla, koska halusin takin olevan edelleen konepestävä. Lankojen värit sopi myös oli sopivia. Painettu monivärinen sopii kirjontaan mielestäni hyvin. Pinnasta tulee mukavan elävä. Muutenkin lanka sopi kirjontaan, säikeet pysyi yhdessä ja pinnasta tuli sileä.

En ole mikään kirjonnan mestari. Käytin pistoja mitä osaan tehdä, eli tikki ja ketjupisto. Lisäksi halusin isoja kukkia, mitkä olisi voinut kirjoakin, mutta virkkasin ne työn helpottamiseksi. Tein hartioihin ja hihansuihin poimutuksia kirjomalla ja sain sillä molemmista n. 1-1,5 cm pois.

Eiköhän takille tullut joitakin lisävuosia. Ihan kaikkien vaatteiden kanssa värit ei enään mene yksiin, ainakaan niin helposti kuin yksivärinen meni. Mutta vaatteeni on aika ruskeaan sopivia, joten varmaan pareja löytyy.

Rattaiden istuin

Poika sai rattaat, jotka saa kokoon hieman paremmin kuin vanhat.

Pesin kaikki kangas osat, mutta pehmusteessa olleet homeläikät ei lähtenyt sillä. Unikko kuosi ei muutenkaan ole suosikkejani, niin teinpäs äkkiä päällisen siihen.

Kangaskaapista sattui löytymään mustaa vahvempaa kangasta palanen. Sitä ei ollut tarpeeksi, niin piti keksiä lisäkettä. Kun kerran olin aloittanut tämän kukallisen kankaan leikkomisen, niin otin siitä reunoihin vähän lisää. (Kankaan aikaisempi käyttö)

Musta kangas oli siis suorakaiteen muotoinen. Alas tein käänteen joka menee pehmusteen alle. Kukallisesta tein reunaan kaitaleen, saman kokoinen kaitale on takana pitämässä päällistä paikallaan. Ylhäällä pehmusteessa on vetoketjuu kiinnitys ja sille kohdin jätin aukon yläreunaan. Selkäosan taakse  alas laitoin kuminauhan pitämään reunoja paikallaan.

Lisäksi vielä napinlävet valjaille, niin homma oli valmis. Meniköhän tässä tunti kokonaisuudessaan.

Innokas testaaja olisi heti halunnut ajelulle uusilla rattaillansa.

Syöttötuoli

Monessa vieraspaikassa ei ole syöttötuolia ja omaakaan ei aina viitsi mukana kuljettaa. Löysin netistä tällaisen ohjeen, joka näytti aika simppeliltä tehdä ja silti toimivalta.
Tuoli toimii varmaan kaikissa pinnatuoleissa ja sellaisissa missä istuimen ja selkänojan välissä on rakoa.

Ohjeessa oli tuumat, nämä on muuten samat, mutta kiinnitys palaa pidensin isompaankin tuoliin sopivaksi. Lisäksi tein samasta kankaasta koko istuimen ja leikkasin osat kaksinkertaiseksi (suluissa valmiit mitat):
istuin leikattuna 100 x 28 cm (47 x 26 cm)
kiinnitys 120 x 32 cm (118 x 14 cm)
yhdyspala 10 x 26 cm (8 x 13 cm)


Vanua ei ollut ihan tarpeeksi. Pehmustin sillä istuinosan keskikohdan ja kiinnitys osan keskikohdan. Vanu kiinnittyy tikkauksin reunoissa ja lisäksi tikkasin muutaman kukan ympäri.

Kiinnitysosan kiinnitys on neppareilla kahdesta kohtaa. 90 cm ja 112 cm tuolista riippuen.
Istuinosan kiinnitys myös edestä neppareilla. Siinäkin säätövara.

Kangas on vanha verho. Made in Finland Tampella lukee reunassa. Olen miettinyt tälle hyvää käyttöä pidemmän aikaa, nyt se löytyi. Toki kangas ei mennyt kaikki, katsotaan mitä muuta kivaa tästä vielä saa.

Testaaja kokeili tuolin toimivuutta ja ei ainakaan vielä päässyt ominavuin pois. Likaiseksi tuoli menee aina syödessä, mutta onneksi tämän voi heittää pesukoneeseen huoletta.

Sukat miehelleni

Mieheni pyysi jossain välissä uusia kenkiin mahtuvia sukkia. Väritoive oli harmaa -oranssi kuvioset. No harmaata ja oranssia ei sillä hetkellä ollut, niin tein sitten kahdesta kerän lopusta tällaiset.

Lankana Kirjo-pirkka tummanruskea ja monivärinen painettu kelta-vihreä-ruskea.
Ruskeaa löytyy vielä, mutta värikästä ei enää ole myynnissä. Siksi täytyy yrittää käyttää näin tämä loppu lanka. Ohje on Pirkanmaan Kotityön Sukka ohjekuvastosta. Puikot 2,5 ja silmukoita 68 miesten perussukan ohjeen mukaan, muutenkin tehty sen ohjeen mukaan. Vain raidoitus on omasta päästä.

Miehen kengän koko on 42 ja pituuden katsoin vanhoista sukista sopivaksi. Lankaa oli noin 100 g yhteensä jäljellä, mutta sitä jäi vielä johonkin raitoihin hukattavaksi jonkin verran.

Täytyy tehdä ne kuviolliset ja oikean väriset sukat myöhemmin, eiköhän näillä voi lopputalven tallustella.

Pyyhemerkit taikataikinasta

Eilen tein taikataikinaa tämän ohjeen mukaan.
Tarvikkeet olivat tällaiset:
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl suolaa
1,5 dl vettä
1 rkl ruokaöljyä

Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää vesi sekä ruokaöljy. Vaivaa ainekset kiinteäksi massaksi. 

Meiltä ei löytynyt hienoa suolaa tarpeeksi, joten jauhoin myllyssä merisuolaa tarvittavan määrän. Valmiissa taikinassa näkyy jonkin verran rouheisia hippusia, mutta en pidä sitä ollenkaan pahana.

Taikinasta tuli mieleen pizza taikina ja tämä ei ainakaan jäänyt käsiin kiinni.
Luultavasti ominaisuuksiin suolan vaihto ei vaikuttanut. Uunissa ainakin kovettuivat ihan koviksi, eivätkä murentuneet.
Tein leivonta muoteilla sydämet ja ympyrät. Reiät tein pillillä ja puupiikillä kirjaimet. Kirjaimiin tuli nätimpi jälki, kun ne pisteli eikä vetänyt uraa piikillä. Muutaman kohdalla meni hiukan aikaa ennen kirjaimen tekoa ja niistä ei tullut hyviä, eli kannatti tehdä pari aina loppuun saakka.

Ohjeesta poiketen pidin nappeja uunissa ensin tunnin ja sitten käännettynä vielä melkein tunnin

Kun napit oli kunnolla jäähtynyt uunin jälkeen, niin maalasin ne ohennetulla musteella, niin että kirjaimeen jäi enemmän mustetta kuin muihin kohtiin. Taikinan epätasaisuudet ja rouheus jäi myös mukavasti näkyviin.

Yhteen pyyhemerkkiin meni n. 30 cm juuttinarua, verhonipsu ja taikina "nappi".
Kokeilin naruksi erilaisia materiaaleja, satiinininauhakin toimi, mutta juutti näytti eniten omalta.

Kiinnityksen kanssa tappelinkin sitten vähän enemmän. Tein ehkä kymmenisen kokeilua ennen kuin tämän keksin. Tässä narun päistä tulee solmut napin viereen, mikä pitää merkin oikein päin naulakossa. Narun päät liimasin yhteen ja nappiin kiinni yleisliimalla. Kuumaliima olisi ehkä ollut parempi ja nopeampi ratkaisu. Ei nyt vaan sattunut olemaan kuumaliimaa hankittuna.