Vanhan kaapin tuunausta

Ostin tällaisen vanhan kaapin joulun alla. Edullinenkin se oli, koska 71 € jouduin siitä vain maksamaan.

Näin kaapin n. puoli vuotta aikaisemmin kylätalolla ja silloin jo ihastelin sitä. Nyt se sitten tuli facebookissa vastaan huutokaupattavana. Huutajia ei määräpäivään mennessä ilmestynyt muita, niin ajattelin kokeilla, saisinko kaapin todella noin edullisesti.


Muistin kaapin olevan sinapinkeltainen tai vastaava, mutta sepä olikin limen vihreä. Ihan mielenkiintoinen värivalinta sinänsä.
Väri ei ollut siis mikään paha. Vähän kulumaakin löytyi. Tulevan värin olin kuitenkin päättänyt jo ennen kaapin hakua, että ei sillä värillä niin väliä, pääsi vain yllättämään.

Kaappi tuotiin suoraan autotalliin, jossa sai rauhassa sen kanssa häärätä. Poistin kaikki maalit kuumailmapuhaltimella. Maalia ei ollut kuin yksi kerros ja se lähti aika nätisti. Enemmän töitä sai tehdä oven peiliosissa, joihin ilmeisesti aurinko oli kiinnittänyt maalin ihan kunnolla.

Maalinpoiston jälkeen hioin kevyesti kaapin kauttaaltaan. Kellastuneen puun värisen kaapin vahasin lumen sävyisellä puuvahalla, jota oli jäänyt keittiön pöydästä. Vajaa 4 dl purkki riitti siis isoon ruokapöytään ja kaappiin ja ei loppunut vieläkään.
Kerta vahauksen jälkeen keltainen puu tuli vielä liikaa läpi, joten päädyin 2 vahauskertaan.

Vanhasta lukosta oli hukkunut avain vuosien myötä. Edellisessä paikassa ovi oli kiinni munalukolla. Yritin löytää sopivaa avainta, mutta ei ollut vanhoja eikä sopivia aihioitakaan avaimen tekoon löytynyt.

Löysin pitkän netissä selailun jälkeen Wanhan Wiljamin verkkokaupan. Sieltä löysin kokonaan uuden lukon avaimen kera, sekä kahvan ja avainkilven.
Näille ostoksille tuli hintaa postikuluineen 28 €.

Kun kaappi tuotiin sisälle ja katsottiin paikalleen, eteen tuli pikku ongelma, kun kaappi ei ollut suoraa nähnytkään.
Yleensä kaapeissa on edes yksi kiinteä hylly, mutta tässä kaikki ovat liikuteltavia. Muutenkin taka saumat olivat aika liikkuvaa sorttia, joten ei ihme ettei pysy suorassa.
Onneksi isä pelasti ja keksi kaapin taakse ristikon rautalangasta. Se tukee kaappia tarpeeksi, jotta se pysyy suorassa.
Siitä syntyi seuraava ongelma, kun kaappi oli suora, niin ovi ei ollut. Vanhat saranat oli aika pienet ja antaneet jonkin verran periksi. Niimpä jouduin vielä uudet vähän isommat saranat hakemaan oveen.
Ne onneksi löytyivät helposti ja sain kaapin valmiiksi ja suunnitellut tavarat kaappiin. Kaapille tuli lopulta hintaa n. 110 €+puuvaha.

Keittiön ja ruokapöydän läheisyydessä saan kaappiin nyt kaikki esille laittamisen arvoiset astiat. Sekä alas keittokirjat ja muuta, minkä ei tarvitse olla niin esillä. Itse ainakin olen tyytyväinen, uudesta säilytystilasta ja muutenkin.

Lamppu olohuoneeseen

Syksyn tullen alkoi ruma halogeenispotti kiskovalo ärsyttämään silmää olohuoneessa. Jotenkin sitä kaipaa lämpöä ja isossa olohuoneessa katossa kiinni oleva valaisin näytti kolkolta. 

Muuton yhteydessä jo isä toi tällaisen valon meille. Se on mannut laatikossa ja en uskonut sille käyttöä löytyvän. Mutta sitten yhtäkkiä se idea iski. 

Valoja oli alunperin lampussa 5, kaikki olivat eri korkeuksilla keskenään. Lampun puuosat oli lakattu ja puun väri hieman kellastunut. 

Lamppuja oli ideaan liikaa ja otin niitä pari pois, myös puuosat sai valkoista väriä pintaan.

Kokeilin ensin virkata palloa Mini-paperista, mutta siinä olisi mennyt iäisyys. Ja kun mieskin sanoi, että meille ei tuollaisia mummopitsejä tule, niin ei voinut muuta kuin siirtyä toiseen ideaan. 

Nämä pallot on nyt sitten Paperiinipalloja, niiden tekemiseen ei mennyt yhtä iltaakaan. Eli hyvin nopeita. 

Liimaaminen vaan meinasi olla ongelmana. Ei muuten, mutta laitoin ensimmäisellä kerralla liian vähän liimaa. 

Otin jo yhdestä ilmapallonkin pois seuraavana päivänä ja totesin, että uusintaliimaus on pakko tehdä. No onnistui se sitten jo toisella kerralla. 

Pallojen alapuolelle jätin lampun kuvun mentävän aukon, pystyy sitten lamppuakin vaihtamaan tarpeen tullen.

Asennus homma meni aika nopeasti illassa, kun oli hyvä lampun pohja tuunattavana. 

Nyt on olohuoneessa tunnelmallisempi istuskella ja saa syksy vihmoa rauhassa.

Virsut

Minua on pitkään kiinnostanut tehdä virsut huopakankaasta.
Ohjetta vaan en ole löytänyt mistään. Onneksi päädyin menemään meidän omaan pikku kirjastoomme ja sieltä löytyikin 2 tuohityö kirjaa. Toisessa näytti olevan jonkinlainen ohje tuohivirsuun, niin sen otin. Kirja oli Miten tehdään tuohitöitä -Sven E. Lindqvist. 
Luin jonkin verran tekstiä, mutta jotenkin se meni ihan yli hilseen. Kuvista sitten loppuen lopuksi päättelin mitä pitäisi tehdä. Eli saattoi mennä väärin tai oikein, vaikea sanoa. 
Ensimmäisen version väkersin paperista. Siinä alkoi vähän hahmottamaan ideaa.

Seuraava versio olikin pojan jalan kokoinen (22). Materiaalina merinovillainen Huopakangas. Sisämittana käytin paksua kengän pohjallista, muuten olisi tullut kyllä aika erikokoiset tossut. 
Muutaman kerran kun tein ja purin, niin tuli aika hyvät. Korkeutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta materiaali loppui kesken.
Soirojen päitä on käännetty takaisin päin, mitä nyt riitti ja ompelin päätöspäihin muutamia pistoja ompelulangalla, jotta pysyisi kuosissa. Yritin kyllä saada ompeleet piiloon, mutta jonkin verran soirot siirtyilevät ja joku tuli näkyviin.
Lopuksi kun en luottanut koossa pysymiseen kirjoin reunoille tähtiä. Pohjaan leikkasin pohjallisen avulla sopivat pohjat, joihin laitoin sukkiin tarkoitettua liukuestettä. Pohjalliset ompelin ihan tikkipistoin kiinni tossuun.

Tossut on tarkoitettu siis ihan käyttöön. Ja ihan kevyttä se käyttö ei olekaan meidän herran tuntien. Toivottavasti kestävät, ainakin aika hyvin tuntuu jalassa pysyvän ja liukuesteet toimivan.

Maalihylly

Tällaisen hyllyn nyt sitten väsäsin miehen kynäruisku ja figu maaleille autotalliin. Aineet oli jo hetken odottamassa ideaa ja tekijää, mutta nyt löyty.

Hyllyn koko on 53 x 50 cm.
Hyllylevyt on 3 cm leveää ja reunalaudat 7 cm leveää lautaa. Ne oli valmiiksi 100 cm pätkissä, joten sekin määritti kokoa jonkin verran.

Hyllyn kannakkeet tein kuviosahalla. Hyllyt ei mene ihan takaseinään asti. Paitsi alimmainen, joka oli erilaisille purkeille.
Kannakkeiden sivuilla on vielä laudat tukemassa hyllyä ja pitämässä ne sivusuunnassa paikoillaan.


Takaseinä on kovalevyä, jonka päälle laitoin tapetin jämäpalan koristeeksi.

Muuten olisin ihan tyytyväinen, mutta kun en heti tajunnut porata reikiä ruuveille, niin meinasi puut vähän halkeilla. Täytyy varmaan jotkut kulma raudat/ koristeet hakea, että olisi hyvä.
Painoa maaleista ei sinänsä tule, että varmaan kestäisi noinkin.

Tekiessä tuli sellainen idea, että omaan työhuoneeseen tekisin ompelulangoille tällaisen. Voisi tulla siistempikin, kun harjoituskappale on jo kokeiltu.

Nojatuolit

Tässä nämä nojatuolit, jotka sohvan kanssa saapuivat.

Istuinosat oli säästynyt kissalta ja muultakin aika hyvin.
Toisesta tuolista oli toinen käsinoja irti ja ruuveista puuttui mutterit. Takalevyn koriste naulat oli myös hukkunut tästä.
Isältä onneksi löytyi tarpeeksi vanhan mallisia muttereita, ettei tarvinnut pidempää lähteä hakemaan. Muut osat oli tallessa.

Käsinojien päät oli niin revitty, että niitä en edes ajatellut korjaavani.

Käsinojien irrottamiseksi piti takalevy irottaa tuolista. Sen alla oli 1 kolmesta mutterista ja pitkä rivi niittejä.

Tein kaavan käsinojasta. Mikä oli harvinaisen helppoa, melkein suora kappale kun on kyseessä.
Hain verhoiluun vahvaa harmaata puuvillakangasta. Minkä muistin viimetipassa jopa kutistaa.
Ommella tarvitsi vain tuo (revitty) pieni etukappale, muuten päällisen sai nitoa runkoon kiinni.
Eteen lisäsin vanua jonkin verran, ettei revennyt kangas tunnu uuden läpi.

Kun kangas oli käsinojassa kiinni, niin käsinoja paikoilleen tuoliin. Mutterit kireälle. Käsinojan kangas niiteillä kiinni vielä takalevyn alle ja takalevy kiinni. Verhoilu taisi kestää vajaan tunnin.

Istuinosalle en tehnyt muuta kuin käsittelyn nahan hoito aineella. Niihinkin voisi vähän silitystä koittaa, mutta en nähnyt pakolliseksi asiaksi. Kynnenjälkiä on kuitenkin suhteellisen vähän.

Tuolit ovat hyvät hyvät istua ja miellyttävät silmää (ainakin omaa). Näillä mennään taas hetki.

Sohvan uusi elämä

Vanha retro sohva kaiversi mielessä jo pidemmän aikaa. Mummulan vintillä se on vuosikaudet maannut.

Kissa vaan oli päässyt tekemään siihen muutaman (sata) kynnenjälkeä.

Jokin aika sitten pääsin vihdoin vintille asti katsomaan sohvan kuntoa. Muutamia jälkiä siinä kyllä oli, mutta oli se vaan niin hieno. Plussana sarjaan löytyi vielä nojatuolitkin. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Eihän siinä muu auttanut kun hankkiutua vanhoista huonekaluista eroon ja tuottaa uudet tilalle.

Netistä yritin keksiä kuumeisesti apua keinonahan korjaamiseen, mutta eipä tullut tuloksia.

Kyllähän sohvan malli on hieno, että menisi uudelleen verhoiltunakin, mutta se on viimeinen vaihtoehto. Pinnan "tikkaukset" tekee niin paljon koko sohvan olemuksesta, että olisi harmi ne peittää.

Töissä lyötiin viisaat päät yhteen ja päädyttiin niinkin erikoiseen ratkaisuun, kuin silittäminen. Sitähän piti heti kokeilla. Tietysti ensin näkymättömään paikkaan, jos vaikka olisi reiän sulattanut.

Nopea silitys pienellä teholla tasoitti jäljet, niin ettei raapinut pahasti, mutta käytössä ei olisi riittänyt.
Sitten kokeilin vähän lujempaa lämpöä ja sulihan se.

Jäljet suli kiinni ihan nätisti. Välissä oli tietysti leivinpaperi, ettei rauta mennyt piloille.
Muutaman tunnin jälkeen sohva oli silitelty (melko) sileäksi. Sulatettuihin kohtiin jäi mattamaisempi pinta kuin muihin kohtiin, joten pienimpiä jälkiä en viitsinyt korjata. Ja saahan se ikä ja elämä näkyä tällaisessa. Pintaan laitoin vielä nahan suoja-aineen, jota kiillottelin vähän enemmän silitetyiltä kohdilta.

Nyt sohva on paikallaan Rekon huoneessa ja se on oikein hyvä. Reko tykkää leikkiä siinä ja minä tykkään, jos jotain kaatuu se on helppo pyyhkäistä pois.

Hätätapauksessa tästä saa varavuoteenkin kun on levitettävä. Ja hyvä se on istua.

Sohvalla on vielä täydellisesti tyyliin sopivat tyynyt Metsovaaran Niili kankaasta. Sohva ja kangas ovat ilmeisesti molemmat 60-luvulta. Jostakin ne tyynyliinatkin on tänne kulkeutunut. Eipä huoneessa muutakaan uutta löydy, melkein kaikki on kierrätettyä jotakin kautta.

Terassin pöytä

Niin se kesä vierähti, piti saada terassi jo alkukesästä tehtyä, mutta heinäkuun viimeisille päiville meni. Eikä riittänyt ihan oma aika enään tekemiseenkään.
Nyt on onneksi hieno terassi.

Oltiin vaan niin myöhässä, ettei enää haluttuja kalusteita saatu.
Onhan se idea pöydästä jo pidemmän aikaa pyöriny mielessä, mutta nyt tuli hyvä hetki toteuttaa.
Tästä otin vähän ideaa ja ohjetta hommaan. Pinterestistä tuli kerättyä muutama muukin idea samalla, kun tätä etsi.

Sattui löytymään vielä 3 vanhaa harmaata lavaa, ettei liian hyväkuntoiselta näytä.

Lavojen purkaminen oli ehdottomasti raskain työ tässä. Naulat oli ruosteisia pitkiä ja niitä oli paljon purettavana.

Ensin tein kehikon 160 x 80 cm, ihan uudesta puusta, että sain jotain yhtenäistä pitämään homman kasassa.

Sitten tukipuut pitämään kehikko suorassa ja näihin sai kiinnitettyä päällylautojen saumat. Lavoista irretotetut laudat oli 100-120 cm pitkiä. Niiden mitoitukseksella laitoin tukipuut.

Sitten vaan lautojen asettelu päälle ja ruuveilla kiinni tukipuihin. Väliä laudoissa on vajaa sentti. Sahasin ylimääräisiä päitä vasta lopuksi pois.

Pinta kun oli tehty, niin reunoille vielä kehyspuut peittämään ensimmäistä kehikkoa ja lautojen päitä.

Kokoamiseen meni päivä, lavojen purkamiseen kaksi. Melkein siis viikonlopun homma.

Jaloiksi en oikein halunnut puuta, koska sen olisi pitänyt olla aika massiivinen ollakseen hyvä. Ikealta löytyi metalliset pukkijalat. Toivottavasti kestävät käytössä, vaikka ovat sisälle tarkoitettu.

Pöydän pinnasta hioin pahimmat tikut pois, mutta pinta on vielä rouhea. Täytyy vielä joku pintakäsittely keksiä, että ei ole yhden kesän ihme tämä. Se tulee olemaan jotain läpikuultavaa, jotta puun hieno väri näkyy. Talveksi täytyy kalusteet siirtää autotalliin, mutta onneksi kannen saa pystyyn seinän viereen, eikä vie paljon tilaa.
Penkit on valittu myös säilytystä silmälläpitäen. Ne on harmaata polyrottinkia, kevyet ja pinottavat.

Tarpeet työntekoon:
- vasara x2
- saha
- ruuveja
- 3 lavaa
- (uutta) lautaa (160 x 3 cm ja 80 x 3 cm) x2
- kulmatukia
- sorkkarauta olis ollu ihan kiva :) olisi tuon toisen vasaran korvannu.